27. kesäkuuta 2015

laita tanssikengät jalkaan, siitähän ne juhlat vasta alkaa


Kello on kuusi.
Aamulla. 
Istun vanhempieni hylkäämässä talossa, epämukavasti keittiötasolle taitettuna, ja juon teetä. 
Kuohukermalla.
Ennen tätä hetkeä oli elämäni ensimmäinen bingopeli.
Ja bingovoitto. 
Joka oli jäätelö ja noora pudotti sen maahan.
Noora.
Pornopolkkaa refusedpaidassa.
Ventovieraita ja tuttuja, kummatkin omaa luokkaansa.
Discoensembleä ilmassa minkä oven avasikaan.
Kissoja joita ei kiinnostanut.
Aitoja bändipoikia soittamassa aitoa bändipoikamusiikkia.
Pastelliaamuksi taittunut kesäyö.

Ja että krebattiinko?

17. kesäkuuta 2015

aurinko aurinko plaa plaa plaa



Haluan olla yksi heistä jotka näyttävät hyvältä hiukset sotkussa
joita mikään ei kosketa ja jotka silti jättävät lähtemättömän vaikutuksen

Joiden suvulla on nimi kuten fitzgerald tai moriarty
jotka eivät pelkää sekä matkaa että määränpäätä vaan ainoastaan paluuta

13. kesäkuuta 2015

sarjamurhattu


Kesäiltojen taittuessa öihin iskee tuskallinen nostalgia ja tahdon katsoa kaikki siskonionnoidat. Uusin geimpparkausikin on kokonaan katsomatta, koska kirjaspoilers ja en tiedä pystynkö siihen, sansa-littlefinger FEELS ja mitävielä. Jostain pirun sivukirjastosta pitäisi varata viimeinen robinhoodikin, jos siihen nyt kakkosen loppuratkaisun jälkeen enää kykenee, Ja adventuretimessakin oli enemmän kausia kuin uskoinkaan. Breakingbadia on kaikki mulle tuputtanut jo vuosikausia, ja americanhorrorstoorit jos jotkut sopii täydellisesti kesäöihin, Merliniäkin lupasin alkaa läpällä. Naapuri huutelee vikingsin, blacksailsin ja pennydreadfulin nimeen, sillä on joskus pointtiakin. Messengerkeskusteluissa ehdotellaan broadchurchin jatkoa ja jotain thefallia. Ja kappas piru kun supernaturalistakin on katsomatta vielä vaikka kuinka paljon ja sehän vasta aivotonta kesähömppää onkin. Doctorwho joo, sitten voisi taas itkeä ortodoksikirkon takana, paitsi tuskinpa sitä enää. Sense8 hölisevät niin kovin, enkä ole vielä orangeisthenewblackiä tahi orphanblackiäkään katsonut. Misfitsiä ensimmäisen jakson britteinsaarilla. Walkingdeadin boksi löytyisi tuosta hyllystä. Niin ja girlsiäkin on se tuorein tuottis. Mitä pirua tapahtui nursejackiessa. Enkä tainnut koskaan päästä truedetectiveäkään loppuun vaikka tuhottoman hyvä olikin. Ja ai että kun törmäsin teeveessä taas pitkästä aikaa onceuponatimeen ja ne viitat ne viitat ja koukku kans, Pitäisköhän gleen vikat jaksot niinku suosiolla unohtaa, Ja kuinka siistiä olis vaan katsoa sekasin kaikkia brittien komediapanelishowta ja topgearia niin että pärisee pää. Diilikin alkoi. Batesmotellia katson jäljessä, enkä osaa päättää miten suhtautua tähän sleepyhollowiin suhteessa elokuvaan. Ah, truebloodit jos jotkut ja jääteetä litroittain.

Ai että mikä ulkoilma, ystävät ja vapaa-aika?
Ja milloin päästään puhumaan kirjoista ja elokuvista?

1. kesäkuuta 2015

this is my head exploding, this was my head exploding, this is going to be my head exploding


Sireenit ovat alkaneet soimaan usein aamuisin, näillä kulmilla.
Kaikki juomani kofeiini on pikkurillissäni, joka naputtaa niiden soinnuttomuuden seasta omaa levotonta tahtiaan.
Kehoni haluaisi jo nukkua, mutta kaikki muu on yhtä kuhisevaa onnettomuuspaikkaa.
Enkä ole kuolemaksenikaan varma olenko minä uhri vai viheliäisin syypää.
Tuijotan vain lasittuneena eteeni, siinä missä muutkin.
Paitsi etten ole niin kuin muut, muut tuppaavat pyrkimään mahdollisimman kauas minunlaisuudestani.

Jospa siis itken hetken.
Nukun pitkään.
Ja sitten teen asioille jotain. Mitä tahansa.

Mutta ei nyt.

Luojani, ei nyt.