Kevätpäiväntasaus

Kevät on koittanut.

On siis aika asettua auringon lämpimimmiksi tunneiksi sohvalle lukemaan traditioonalista kevät-Gaimania. Tänävuonna Anansi Boysia.

Ja laittaa iced chai latteen hävyttömät yhdeksän jääpalaa talvisen kuuden sijasta.

Kaivaa levyhyllyn raoista suomankielisiä kappaleita.

Unelmoida runollisesta melankoliasta.

Ja kärsiä silkkaa melankoliaa.

Mutta onhan aina uudet farkkushortsit ja tupakalle haiseva lierihattu.

Jälleen on se aika kun en kuolemaksenikaan tiedä haluanko iskeä jonkun vai iskeä jotakin.

"He'd been wrong, there was a light at the end of the tunnel, and it was a flamethrower."

Tapasin kerran erään tytön joka oli minä. Periaatteessa. Paitsi lyhyempi ja söpömpi. Mutta jokatapauksessa. Hihkuimme toistemme suihin oodeja kaikesta maailman parhaudesta jonka tiesimme ja näin ollen jaoimme. Kunnes hän julisti "Terry Pratchett!" ja minä pää puolelleen keinahtaen "Kuka oli?".

Lupasin hänelle korjata tämän virheen. Valssatessani pääkirjastomme loppumattomien hyllyrivien väleissä, otin siis pari kokeilevaa sivuaskelta englanninkieliseen P:hen. Tartuin Mortiin.

Kuva leikkaa helleaallon pahoinpitelemälle kolmannen kerroksen parvekkeelle, jossa on universumin rumin lattia. Primarkista ostamissani tossuissa roikkuu yhä hintalappu ja iced chai lattessani ui tehosekoittimen palasia. Avaan Mortin.

Nauran itseni tärviölle.

Yhä uudelleen ja uudelleen.

Tätä kirjoittaessani sängynpäädylläni tasapainoilee kolme vielä lukematonta Prachettia, kirjastossa odottaa onnellinen määrä täysin tuntemattomia tuttavuuksia. Kynä on poissa, mutta Tarina on kuolematon.

Cheers!

words without deeper meanings must be said

Edellispäivänä oli lauantai ja mä menin naimisiin sekä erosin kolmen tunnin säteellä. Myös tangotaivutus (kiitos sinä känninen mies joka tuskin tiesit toteuttavasi unelmiani).

Eilen oli hidasta ja alkuperäisen Children of the Cornin pääjamppa todella vasemmalta hyvännäköinen.

Tänään oli kevät ja mä kippasin kupillisen maitoteetä mun sänkyyni. Koska teiniminäni ei olisi koskaan uskonut käymääni keskustelua.

Huomenna herään liian aikaisin ja syön kolmioleipää hylätyssä ostoskeskuksessa.

Elämä on toisinaan aika ihanaa, eikö?

Kevyttä.

years & years

Aatokseni viettivät todella matemaatillisiksi viime viikonlopun jäljiltä, jolloin löysin itseni kaikkien todistajanaitioon kelpaavien ihmetykseksi bilettämästä kivojen teinien kanssa hohtavassa sedulassa näyttäen aivan lukulaiselta kotirouvalta. Oli siis pakko kaivautua kovalevyjen syövereihin nähdäkseni minkämoisissa tunnelmissa 19-vuotias allekirjoittanut aikoinaan hiippaili paikalliseen diskoteekkiin. Wearing hats and sunglasses indoors since -09, I see.

Viimeaikoina olen myös.

Antanut itselleni luvan katsoa vain elokuvia joissa on hyvännäköisiä ihmisiä. Vaikka se toisinaan on johtanut espanjalla kommunikoivaan Will Ferrelliin.

Löytöretkeillyt kotikirjastosta mytologiahyllyn ja suorastaan hurmaantunut rivien väliin.

Shamanistisesti ympyröinyt täysin ylitsepääsemättömissä rakkauden tunnelmissa, koska Years & Yearsin Take Shelter ja ylipapittarillinen Emily Browning. 

Pohtinut että jos kansalaisena eläisi kunnollisemmin niin olisi varmaan enemmän rahaa ostaa jotain räikeän keltaista. Tai uudet kesävanssit.