Edessäni on kultainen ilta. Se huutaa minua mukaansa, matkaamaan huoletta kohti rubiiniyötä. Pysähtyen lähikaupan pakasteosaston kautta, liian suuri avainnippu kesätakin lievettä roikottaen.
Mutta.
Kuinka raskaalta tuntuukaan kirjoittaa sana "mutta".
Mut-ta, alaspäin valuvat suupielet.
Vielä tämä yö ja kaksi päivää.
Jos olisin vapaa. Kun olen vapaa.
Skeittaan kirkon parkkipaikalla. Huonosti, ja mopoautopojat nauravat minulle.
Kirjoitan rakkauskirjeitä. Kasoittain, koska vain sillä on väliä.
Kokoan peitoista ja tyynyistä majan jonka uumenissa katson kaikki potterit putkeen. Mahdollisesti korpinkynsiviitassani. Tai siis kyllä, tästähän ei neuvotella.
Pakkaan autooni ystäviä. Hoi toverit, meillä on mixtape kuunneltavanamme!
Luen kaikki kirjat. Kuulitte oikein. Kaikki.
Ja rakastan. Vapaasti. Kevyesti. Paremmin.
Muista tämä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti