salin pimeimmästä nurkasta: Only Lovers Left Alive

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/14063053/?claim=gnfn6tajxzv">Follow my blog with Bloglovin</a>

"This self obsession is a waste of living.
It could be spend in surviving things, appreciating nature, nurturing kindness and friendship, and dancing."

Valkokankaalla ei ole ehkä koskaan sanottu mitään kauniimpaa.

Tasan vuosi on kulunut siitä hetkestä kun paikallisen elokuvateatterin pimeydessä ymmärsin täysin vastoin kaikkia ennakko-odotuksiani näkeväni silmieni edessä jotain poikkeuksellista. Sellaista joka pysyisi mukanani iäisyyden ja mahdollisesti muuttaisi tämän iäisyyden muotoa. Kaksi tuntia henkeäsalpaavaa epätodellisuutta hienoviritteisessä täydellisyydessään. Kuvia, jotka ovat tunnelmia, tunnelmia jotka ovat musiikkia. Ja kaikki vain lipuu. Ei ohitsesi, vaan lävitsesi.

Only Lovers Left Alive on kuin syksyn ensimmäinen ulvova myrsky-yö ikkunasi ulkopuolella, samalla kun itse sytytät kynttilöitä tulitikun liekin nuollessa sormenpäitäsi. Enempää en aio asiasta sanoa. Sanani, runsaudessaankin, eivät yksinkertaisesti riitä.

Muistan kun elokuvan jälkeen keräännyimme vakipaikkaamme puimaan kokemaamme. Kuljetin hiljakseltaan kättäni pitkin tuttua puukaidetta ja hymyilin itsekseni chai latteni takaa. Että tältä kai tuntuu syntyä uudelleen.