Pateettisvaroitus.
Aamuni oli yhtä täydellistä harmaata. Ei sellaista mikä vetää mielen maahan ja pakottaa pakenemaan takaisin uneen, vaan pehmeää harmaata. Täydellistä aikaa rakastua Belle & Sebastianin The Power of Threehin, keittää toinenkin kuppi teetä ja päästä kirjassa yli puolenvälin.
"Tilanteet muuttuu."
Näin totesi serkkuni muinoin.
Hän ei ollut väärässä.
Pilvien takaa itsensä esiin repinyt puolitehoinen aurinko toi mukanaan tylsyyden. Ei sellaista jossa ongelmana olisi tekemisen puute, vaan tylsistymisen koko elämään. Tylsyyden jonka puristuksessa ei oikein jaksa välittää kenestäkään, eikä kukaan oikein jaksa välittää sinusta. Tylsyyden jossa vilkuilet maanisesti kännykän yläkulmaa, eikä kukaan siltikään paina sydäntä sen selfien alla, joka on ehkä edustavin koskaan ottamasi. Tylsyyden, jonka tulkitset niin dramaattisesti, että saat myöhemmin hävetä.
Hyvä jumala olen huomionkipeä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti