Who Am I (part 2)

• Kesä 2013 oli oikein passeli arskasta nauttimiseen. Vaikkapa trampoliinilla, kuten kuvasta ei voi havainnoida.
• Kolme muuta otosta ovat samalta eeppiseltä pääkaupunkiviikonlopulta. Yksi sana: MUSE. Toinen sana: LIVENÄ. Ja vielä pari siitä kuinka hermojahellivän atmosfäärinen Suomenlinna onkaan.

• Kesän partsikirjallisuus koostui liki yksinoikeutetusti Les Miserablesista. Monsieur Myrielin ylitsepursuavasta hurskaudesta ja hyvyydestä. Ikuisuudesta, joka kesti päästä Mariukseen. Loppumattomasta Waterloon taistelusta. Saati niistä lukutunneista, joiden takana Enjolras piili.
• Kallon auringonlaskut kutsuivat kerran jos toisenkin. Tässäpä vielä piknikhengellä.
• Marssimme Nooran kanssa Porin ensimmäisessä Pride-kulkueessa puhkuen pyhää barrikadihenkeä.
• Saatoimme viestijäporukalla ihan noin ohimennen käväistä Lontoossa. Ja nähdä Les Miserablesin West Endillä. Sekä pyörähtää Harry Potter -studiokierroksella. Mutta tästä kaikkeudesta lisää myöhempinä pyhinä. 

• Cosplay on perinteisesti juurikin se harrastus, jonka 23-vuotiaana kokee tarvetta aloittaa. Syystä tästä yksi elämäni hienoimmista viikonlopuista kului Fanfestissä AmazingPhilinä (kumppanina tietysti karvahattukassialma-Danisnotonfire) palloillen ja Enjolraksena kansaa kapinalauluihin kiihottaen.
• Sarjassaan kymmenennet vuotuiset Halloween Pippalot vietettiin juhlallisesti henkemme edestä metsässä rämpien, hungergames-style. Kuvassa kuitenkin jo hieman siistityt elävät ja kuolleet.
• Viimeinen medianomivuosi pyörähti käyntiin koko koulu-uran visionäärisimmällä kurssilla. Siitä muistona (teko)taidehenkinen valokuva poikineen.  

• Musepäissäni värjäytin tukkani siniseksi. Koska miksipä ei.
• Taiteilimme crayoneilla. Lopputuloksena mm. tuskaa.
• Koulun halloweenpippaloissa edusti äärimmäisen mustavalkoinen joukko viestijöitä.
• Lesmispäissäni päätin juhlistaa syntymääni Tampereen teatterin versiolla. Itkin. Paljon.

(bonuskuva 1: vuoden 2013 THE kuva <3)

(bonuskuva 2: uskollinen Courfeyrac ja salarakas Grantaire seuranani barrikadeilla)

Tässä vuoteni 2013. Toivottavasti se havainnollisti teille edes sälekaihdinten raon verran sitä, millainen oman elämänsä ikiteinihysteerikko tämän blogin takapiruna häärää.

Ystäväni, kohdatkaamme seuraavaksi siellä missä tuulet taittuvat keskenään.